Nettiä selatessani löysin pari ohjetta, joissa neuvottiin, miten kukkien terälehtiä tehdään. Muokkasin ohjetta omiin tarpeisiini sopivaksi ja tein pari prototyyppiä, jotka eivät päätyneet käyttöön ollenkaan. Malli kuitenkin tuli valmiiksi ja aloin tehdä varsinaisia kukkia pienemmistä helmistä (siemenhelmet kokoa 10/0).
Kukkien valmistuessa kimpun mallikin alkoi hahmottua ja näin montako kukkaa lopulta tarvitsisin. Materiaalien hankinnassa oli iskeä paniikki pariin otteeseen, kun Tiimarista ostamani rautalanka loppui pari kertaa ja samoja helmiäkään ei hetkeen HelmiQ:n kautta saanut. Jos tällaiseen projektiin lähtee, niin kannattaa ostaa kerralla kunnon satsi materiaalia. Parempi liikaa kuin liian vähän ja yksi stressin aihe vähemmän.
Saatuani kukat ja lehdet viimein valmiiksi ja kiinnitettyäni ne toisiinsa aloin valmistaa varren peittävää kangaskoristelua. Käytin pohjana valkoista vuorikangasta, josta leikkasin pyöreä palan. Kangas rypyttyi aika sopivasti paikoilleen, kun varren laittoi kankaan keskelle ja nosti reunat ylös. Käytin apuna hiuspampulaa, jotta sain varren pysymään paikoillaan samalla kun ompelin reunat kiinni lehtien alaosiin.
Seuraavaksi leikkasin pitkulaisen palan tyllikankaasta, taitoin sen kaksinkerroin ja ompelin valmiiksi rypytykset. Tämän jälkeen tarvitsi vain ommella tylli kiinni vuorikankaan yläosaan niin, että tylliä jäi sopivasti näkyviin lehtien alta. Tyllin päättelemättömän reunan peitin toisella vuorikankaan palalla, jonka ompelin suoraan alemman kankaan päälle. Viimeiseksi loppusilaukseksi sidoin kankaan päälle vaaleanpunaisen nauhan.
Kimppua tehdessäni mietin paljonko tällaisesta pitäisi pyytää hintaa, jos näitä työkseen tekisi ja myisi. Kulutin tähän niin paljon työtunteja puolen vuoden aikana, etten edes uskalla ajatella asiaa. Sanotaan, että useammissa satasissa paineltaisiin. Tarvikkeet kimppuun tulivat maksamaan noin viitisenkymppiä.
Heittokukan tein erikseen, koska koko kimpun viskatessa olisi voinut tulla mustia silmiä, kimppu näet painaa aika paljon.
En ehkä lähtisi moiseen puuhaan uudelleen. Oli tuo aika stressaavaa, kun kimppu ilkkui sohvapöydällä monia kertoja: "kesken olen, vielä on paljon työtä jäljellä!". Kuitenkaan en olisi vaihtanut tätä häissä toisenlaiseen, enkä kadu käyttämääni aikaa. Sain todella originaalin ja näköiseni asusteen. Sitä paitsi kimppua ei tarvitse kuivattaa, vaan se säilyy tällaisena.
On ollut mukavaa kuulla, että kimppu on herättänyt ihastusta ja kiinnostusta, mutta se on minulle häistä niin rakas muisto, etten ole myymässä sitä.
Ihan mielettömän hieno ja on varmasti ollut valtava työ :)
VastaaPoista